TAMPEREELLA

Mikon, Tuan, Hansin ja Mirjan kanssa viime lauantaina. Kyseessä oli siis Tampere kuplii sarjakuvafestivaali. Koirankakan takiahan sinne oikeasti lähdettiin, kuten Mikko sanoi. Huuda huudalta oli ilmestynyt vuoden odotetuin sarjakuva-albumi, Roope Erosen Koirankakkaa. ”Lehti-ilmoitus etsii kakkaajaa korkeatasoiseen sarjakuvaan. Tämä ilmoitus muuttaa päähenkilömme elämän tyystin. Kakanpidättely, ufo-nauhat ja kustannusmaailman pyörteet vievät hauvamme mennessään.” Muitakin mielenkiintoisia uutuuksia oli kiikarissa.

Oli pitkä mutta mukava päivä (vaikka se kuluikin pää-asiassa autossa ja myyntipöydän takana). Tunnelma on heti leppoisampi kun ei ole taloudellisia tavoitteita. Mietin että tältä festarireissut tuntuvat jos ei enää kustantaisikaan mitään tai olisi niin rikas ettei myynnillä olisi väliä.

Tampereella jaettiin taas Sarjakuva-Finlandia. Edellisvuosien tapaan palkinto on herättänyt paljon keskustelua. Itse en enää jaksa asiasta meuhkata. Homman voisi hoitaa toisellakin tapaa mutta en usko että minkäänlaista muutosta tapahtuu. Kilpailun järjestäjät eivät käsittääkseni näe nykyisessä systeemissä mitään ongelmaa (vaikka toisenlaista palautetta on satanut laariin useamman vuoden) joten samalla kaavalla tullaan todennäköisesti jatkamaan tulevaisuudessakin. Puhetta asian tiimoilta voi kuunnella täältä.

Muutama sarjakuvahankinta tuli festareilla tehtyä Koirankakan lisäksi. Ville Pirisen Yhesti yhes neljännes paikas, Jyrki Nissisen Tylsät ritarit sekä Ville Rannan Sankaritekoja. Noista Koirankakkaa oli selkeästi ykköshankinta vaikka kirjan loppu ei ihan lunastanutkaan ehkä ylisuuria odotuksia ja verinen koirankakkapätkä puuttui kokonaan. Joka tapauksessa mukavaa luettavaa ja puhdasta sarjakuvaa. Tällaista sarjakuva on parhaimmillaan. Leikkimielistä, hiukan anarkistista ja yllättävä aihevalinta. Ei elokuvissa tällaista näe. Tylsät ritarit ei ollut tylsä. Aloitus oli tässä uusimman Borgtronin tapaan reipas ja houkutteli lukemaan koko lehden. Kokonaisuus oli ehkä hiukan epätasapainossa. Neljän ensimmäisen sivun kerronta oli paljon tiiviimpää kuin muun lehden mikä jätti kokonaisuudesta rikkonaisen loppuvaikutelman. Yhesti yhes neljännes paikas jatkoi samalla linjalla kuin edelliset osat eli Ville (Pirinen) kertoi viihdyttäviä tositarinoita. Lehden luki läpi helposti ja mielellään mutta yksikään tarina ei jäänyt kunnolla mieleen. Tällä kertaa mukana ei ollut sellaista helmeä kuin vaikkapa ykkösosassa ollut tarina papasta joka vääntää tortun yleisen saunan lauteille. Sankaritekoja oli puolestaan Rannalta täydellinen sukellus. Ei napannut yhtään. Aiemmin olen kyllä nauttinut Villen (Ranta) jutuista mutta tämä tuntui ontolta ja turhalta. Sori.

Tällaista tällä kertaa. Valokuvassa Marko, Tua, Mirja, Complete Crumb 2 onnellinen omistaja Hans sekä muutama tuntematon henkilö. Kuvan otti Mikko Luostarinen.

Mainokset

3 thoughts on “TAMPEREELLA

  1. Römpötin ja Hännisen radiojutusta oli editoitu musiikit pois. Ainakin nämä löytyvät youtubesta (Tuosta jälkimmäisestä en ole varma oliko se juuri tuo kappale. Ei ehkä.).

  2. Kiitos kommenteista koirankaka kirjasta! Ihan tiedoksi vaan, että tilasin Roopelta Koirankakan toka osan. Eli, kirjan loppu oli vaan ns cliffhanger! Aikataulusta en ole vielä puhunut Roopen kanssa.
    Muuten, pakettisi on keskuksen tiskin takana

  3. Olin viikonlopun vatsataudissa enkä päässyt hakemaan pakettia. Ensi viikolla uusi yritys. Kai se siellä tiskin takana siihen saakka säilyy.

    Vai on tulossa lisää Koirankakkaa? Hiukan kyllä jännittää. Tulee ihan huippunumero. Hurraa Roope Eronen! Hyvä Suomi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s