THE COVE – meren salaisuus

Lainasin otsakkeessa mainitun elokuvan pelkästään kannen perusteella. En edes vilkaissut takakantta ja ottanut selvää mistä leffassa on kyse. Meren rannalla kasvaneena vesiaiheet ovat lähellä sydäntä ja minua vain kiinnosti nähdä tämä elokuva. Kannen perusteella elokuva oli saanut jotain palkintojakin (oli niin pienellä etten jaksanut lukea mitä). Ei voinut siis olla ihan huono. Yllätys oli melkoinen kun pistin levyn pyörimään. Tämähän on dokumenttielokuva! Se ettei katsellut viihdettä unohtui kuitenkin heti kättelyssä sillä dokumentti imaisi mukaansa samantien. The Cove on jännittävämpi kuin useimmat fiktiiviset jännittäviksi tekemällä tehdyt thrillerit. Loppuleffassa en edes pystynyt enää istumaan. Puolitoista tuntia vierähti siivillä.

En ollut aiemmin ajatellut että jokin eläin tiedostaisi itsensä ihmisen tavoin. Tämä dokumentti muutti kyllä omat käsitykset asiasta totaalisesti. Yhdessä kohtauksessa päähenkilö kertoo miten delfiini teki itsemurhan hänen syliinsä. Delfiinit eivät hengitä ihmisen tavoin automaattisesti vaan jokainen hengenveto pitää ottaa. Päähenkilön sylissä ollut delfiini (Olikohan se yksi Flipperin näyttelijöistä? En ole varma.) vain lopetti hengittämisen. Se ei enää halunnut elää. Jännityksen lisäksi (en halua spoilata juonta) tarjolla on mielenkiintoista nippelitietoa delfiineistä. Delfiinit mm. “näkevät” ihmisen läpi. Ne näkevät esimerkiksi sikiön naisen kohdussa.

Dokumentti ei maalaa Japanista kovinkaan mairittelevaa kuvaa. Ihmiset ovat fanaattisia, poliisi voi pidättää ja sulkea selliin 28 päiväksi ilman syytteiden nostamista ja kiduttaminen on sallittua! Japanissa aktivistina toimiminen on oikeasti hengenvaarallista puuhaa. Esiintyöntyvä naula lyödään takaisin sisään (Japanilainen sananlasku). Japanissa ei ole hyvä erottua joukosta. Pelottavaa. Hillitsee kyllä omaa Japaniin matkustusintoa. Toki noita pelottavia fanaatikkoja löytyy kotimaastakin kuten viime päivinä olemme keskusteluohjelmissa ja uutisissa nähneet.

Dokumenttia katsellessa rupesin pohtimaan omaa toimintaa (ajatukset ovat kyllä harhailleet samoilla aluevesillä ennenkin). Voisihan sitä tehdä työksi jotain millä on oikeasti merkitystä sarjakuvien piirtämisen ja muun aiheeseen liittyvän puuhastelun sijaan. Tuskin kuitenkaan koskaan teen.

Ja minkä takia minä tästä dokkarista olen tehnyt blogimerkinnän? Tuli tarve kantaa oma korteni kekoon jotenkin. Rahan kerääminen delfiinien ostamista ja vapauttamista varten delfinaarioista ja vesipuistoista tuntuu utopistiselta ajatukselta. Yksi delfiini maksaa 150 000. Siihen sitten lisäksi kuljetukset päälle. Luultavasti pelastettujen delfiinien tilalle hankitaan vielä uudet. Myös kaikenlainen aktivistihomma tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Jotain kykenen kuitenkin tekemään helposti. Kirjoitan tänne blogiin, mainostan dokumenttia ja kannustan ihmisiä jättämään seuraavalla kerralla kaupassa kaikenlaiset valaanlihatuotteet hyllylle ja herkuttelemaan jollakin muulla tavalla (kasvissyöjää ei tämä dokumentti minusta eikä varmaan kenestäkään muustakaan tee).

Mainokset

9 thoughts on “THE COVE – meren salaisuus

  1. Hyvä Marko!

    Tää ja monet muut dokkarit on saanu mut kiinnostumaan valaista ihan erityisesti. Jos en olis sarjakuvapiirtäjä, olisin valastutkija, ehkä musta vielä tulee joskus. Kannattaa lukee Alexandra Mortonin kirja ”Listening to whales”.

    (ps. maailmaa voi parantaa sarjiksienkin kautta).

  2. Ah, tervetuloa loputtoman tuskan taipaleelle, jolla olemme voimattomia vääryyden edessä.

    Kato seuraavaks Earthlings, siitä tulee kans tosi hyvä fiilis. Semmonen kiva, että haluaa tappaa itsensä vain siksi, että on ihminen.

    http://www.earthlings.com/

    Wuf.

    (Ps, kannatan maailmanparannussarjakuvia.)

  3. Elokuvaa näkemättä luulen että tuossa Earthlingsissa trailerin näkeminen riittää. Rankkaa matskua. Luulen (jälleen Earthlingsia näkemättä) että The Cove on normaalikatsojalle katselukokemuksena palkitsevampi (ja helpompi). Sitä voi periaatteessa katsoa kuka vain ja oksentamatta. Se on viihteellinen ja jännittävä. Siitä löytyy selkeä tarinan kaari. Helppoudesta huolimatta se tarjoa myös ajateltavaa. Eli on suht monipuolinen viihdyttävä katselupaketti missä on sanoma ja sitä voi suositella katsottavaksi ihan pieniä lapsia lukuunottamatta kenelle vain.

    Earhlingsin traileri ei ainakaan minua houkuttele katsomaan koko leffaa. Näyttää vastenmieliseltä. Kaikki tietävät jo ennestään että ihmiset ovat julmia. Trailerin perusteella leffassa esitellään ongelma niin valtavana etten ainakaan minä enää usko että asiaan voisi vaikuttaa yhtään mitenkään.

    Maailmanparannussarjakuvaan suhtaudun skeptisesti. Jokunen vuosi sitten joku kysyi minulta uskoinko että sarjakuvalla voi muuttaa maailmaa. Vastasin etten usko. Ihmiset joita kiinnostaa muiden hyvinvointi ovat jo valmiiksi sellaisia ettei niiden katsomusta tarvitse muuttaa. Oikeudenmukaisuus, empatia ja pyrkimys hyviin tekoihin ovat niissä jo valmiina. Ihminen joka vaikka työkseen nylkee eläviä turkiseläimiä ilman minkäänlaisia tunnontuskia, ei varmasti tartu kaupassa asiaa vastustavaan sarjakuvakirjaan. Tai luultavasti minkäänlaiseen sarjakuvakirjaan.

    Päiväkodissa oli poika joka oli minua etevämpi tappelemaan ja kuritti minua varsin usein. Paikoin oli aika tuskaista. Jostain syystä kouluun siirryttyämme minusta oli tullut vahvempi (tai olin hänen opissaan oppinut tappelemaan) eikä kyseinen poika enää voittanut minua. Se ei kuitenkaan estänyt sitä haastamasta minua tappeluun jatkuvasti. Se otti minulta välitunnilla köniin monta vuotta. Se ei suostunut luovuttamaan vaikka hävisi joka kerta. Jossain vaiheessa ymmärsin ettei se lopeta ennen kuin voittaa minut. Oivalsin ettei tietynlaisten ihmisten kanssa kannata olla minkäänlaisissa tekemisissä. Niitä ei voi muuttaa. Ne jatkavat loppuun asti. Se että olet ollut oikeassa ja toinen väärässä, ei paljoa lohduta kun makaat haudassa kuolleena.

    Sitäpaitsi sarjakuva on ilmaisumuotona parin askeleen päässä museotaiteesta. Ei museosta käsin maailmaa muuteta.

    • Earthlingshän on puhdasta propagandaa, jonka tarkoituksena on syyllistää jokainen tämän planeetan ihminen ja tehdä se voimakkaasti, eli kuvilla, jotka todella nostavat oksennuksen kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Sellainen lähestymistapa ei mun mielestä ole kovin hyvä silloin, kun yritetään saada välinpitämättömät ihmiset tajuamaan jotain, koska se vieraannuttaa helposti. Mutta toi toimii aika hyvin sellaisena ”yhyy olen niin voimaton” -ahdistusitkun herättäjänä sellaisissa ihmisissä, jotka on jo valmiiksi ahdistuneita ihmisten paskuudesta. Itsekin katsoin sen puhtaasti masokistisista syistä, eihän se tietenkään omia näkemyksiäni mistään muuttanut. The Cove on siitä huomattavasti parempi, koska se on tehty juurikin niin, että sellainenkin ihminen, jota ei jo valmiiksi kiinnosta, voi sen katsoa, ja sen ihmisen päässä voi sitten jopa herätä jokin ajatus.

      Se surullinen totuus on, että tyhmä ja välinpitämätön ihminen todennäköisesti pysyy tyhmänä ja välinpitämättömänä koko elämänsä joka tapauksessa.

  4. Mä teenkin ”maailmanparannusjuttuja” sarjiksiini silleen puolisalaa. Siilissä esim. otan useinkin kantaa itselle tärkeisiin asioihin. Ja sitä lukee ”ihan tavalliset” ihmiset. Blogin kautta teen samaa (hieman suoremmin) ja oon saanut palautetta, että jotkut ovat ”alkaneet ajatella näitä asioita” mun ansiosta. Yritän jatkuvasti keksiä uusia lähestymistapoja, joilla tuoda esiin juttuja.

    Kyllä mun mielestä sarjakuvalla, kuten millä tahansa muullakin taiteella, VOI muuttaa ihmisten asenteita. Mun silmiä on ainakin moni sarjakuva/elokuva/muu taideteos avannut. Kyllä ihmiset voi muuttua. Jos mäkin, miksei muutkin.

  5. Ihmisiä voi informoida ja valistaa mutta luulen edelleen että se toimii vain siihen osaan väestöstä joka välittää jo entuudestaan. Joka tapauksessa on hyvä ja tarpeellista että on ihmisiä jotka yrittävät vaikuttaa ja vaikuttavat. Asiat eivät muutu jollei joku aja muutosta eteenpäin (niin eläinoikeuksissa kuin sarjakuvataiteessakin). Nuo eläinten oikeudet ovat vain niin suuria juttuja ettei taida yksi ihmisikä riittää. Aika voimaton olo jää.

    Huomasin tässä kirjoitellessa että jos puhe olisi sarjakuvista ja sarjakuvan kehityksestä eikä eläintenoikeuksista niin itselläni olisi aivan toinen ääni kellossa. Tuokin mitä kirjoitin Cove-dokkarista… aika konservatiivista tekstiä. Jos itse olisin tekemässä dokumenttia niin se olisi luultavasti enempi tuon Earthlingsin kaltainen vaikka en halua sitä edes nähdä. Mikä ehkä selittää myös miksei minun sarjakuvia halua lukea kuin kourallinen ihmisiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s