TYTÖT JYRÄÄ

Olen viikonlopun aikana lueskellut aamuisin ja iltaisin Helsingin sarjisfestareilta hankkimiani sarjakuvia (suomeksi julkaistuja uutuuksia). Kaikkia uutuuksia en tietenkään ostanut ja yritän saada loput käsiini kirjaston kautta ja ostaa myöhemmin ne mistä tykkäsin. Esimerkiksi Karstein Vollen tai Juban uusimpia en ole lukenut kuten en Kurpitsan uutuuksiakaan lukuunottamatta Ville Pirisen tuoreinta (jälleen viihdyttävää) kansantarinakokoelmaa. Alkusyksy tarjosi sarjakuvaharrastajalle paljon komeita kirjoja, mikä tarkoitti sitä että kirjoilla oli hintaa sen verran että näkyi varmasti kokonaismyyntimäärissä. Kuvittelisin että jos sama meno jatkuu niin Helsingin festareiden poikkeusasema kustantajien kalentereissa muuttunee jatkossa ja näemme vähemmän uutuuksia yhdellä kertaa.

Kaikista hienoista julkaisuista huolimatta minusta tuntuu että tein mielenkiintoisimmat hankinnat Pienlehtitaivaassa. Isot pojat olivat ehkä aavistuksen verran sisältöpuolella kesäterässä eivätkä päässeet yllättämään. Huuda huudan kirjat olivat jälleen todella haluttavia mutta yksikään ei oikeasti räjäyttänyt pankkia (Peikkojen kuningas olisi voinut mutta olin sen jo hankkinut Ruotsista vuosi tai kaksi sitten eikä se tullut yllätyksenä). Ruppert ja Mulot oli taas fiksu ja kivasti piirretty mutta kyllä se Apinatarha on vaan edelleen kaksikon sykähdyttävin julkaisu. Tuore, nurinkurinen, hauska, hullu… Jonkinlainen leikittelevä anarkistisuus tuntuu hiipuvan julkaisu julkaisulta. Tätä taustaa vasten olisikin kiva saada suomeksi kaksikon esikoinen Safari Monseigneur. Muutkaan artistit joilta odotin etukäteen paljon, eivät tarjonneet mullistavia elämyksiä vaan aikalailla just sitä mitä ovat tähänkin asti lukijoille tarjoilleet (Östergren ja Kaltenborn olivat ehkä jopa pienoisia pettymyksiä). Sama päti myös Zum Teufelin julkaisemaan Nissisen uutuuteen. Pirun hieno kirja ja kaikki ok mutta ei mitään uutta. Onneksi pienlehtipuolella tapahtuu. Uusia tekijöitä on tulossa. Omat suosikkihankinnat (hyvä hintalaatusuhde) festareilta löytyivätkin lähes kaikki pieneltä puolelta (ja olivat jostain syystä melkein kaikki tyttöjen tekemiä). Noora Kivisilta – Moskiittoradio volume 1., Elina Ovaskainen – Candy Bronco, Henri Tervapuro – Kätyrit 4, Emmi Jormalainen – Astra, Vesa Vuorio – 2001: Space Odyssey Muffin, Emmi Jormalainen – Astra sekä Mari Ahokoivu – Ennustus. Harmi ettei noista yksikään osallistunut Taivaallisin pienlehti-kisaan (tiedän koska olin yksi tuomareista). Olisivat varmasti menestyneet.

Olen ehkä liian lähellä mutta minusta Mikko Luostarisen Slaagi (Daada) saattoi hyvinkin olla kolmen kovimman syysuutuuden joukossa. Ellei jopa kovin.

Pitänee vielä tähdentää että yhtään huonoa julkaisua en hankkinut. Kalliimmat kirjat eivät vain ihan täyttäneet kaikkia niihin kohdistuneita (kohtuuttomia) odotuksia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s