Katja Tukiaisen näyttely kuului festivaaliohjelmaan. Kuvat ovat avajaisista. Näyttelytila muuttui joka päivä kello 21.00 diskoksi. Huoneen nurkassa vesilammikossa maannut sähköjohto oli hauska yksityiskohta.
Matkan kohokohta. Veneajelu Nevalla. Yllä olevassa kuvassa Dominique, Kalle, Otto ja Marko.
Joukko suomalaisia ihailemassa hienoa seinää.
Lekat johdattivat vesisateessa ryhmän turisteja rämpimään liejuiselle kirpputorille. Myynnissä oli mm. vanhoja tennispalloja. Joukossa myös aarteita.
Majapaikan rappukäytävä.
Petteri ja Kristiina.
Valokuvia tuli otettua vähän ja epämääräisistä kohteista. Esimerkiksi festivaalialueesta en ottanut yhtään kuvaa. Yllä olevassa kuvassa venäläistä nykytaidetta rautatieaseman edessä olevassa puistossa.
Tämänkertainen Pietarin matka oli varmaankin raskain ulkomaanreissu ikinä. Fiilis ei ollut kohdallaan missään vaiheessa. Ehkä siksi etten olisi oikeastaan ehtinyt lähteä koko matkalle ja olin jo valmiiksi uupunut (työväsymys plus ongelmat yksityiselämässä). Eikä asiaa helpottanut että tulin ryöstetyksi jo viidentoista minuutin sisällä siitä kun laskin jalkani Venäjän maaperälle. Olin matkalla siis kutsuvieraana. Minun piti vetää Petteri Tikkasen kanssa työpaja mutta suunnitelmat muuttuivat siten että lopulta istuimme kolme tuntia Petterin ja Dominique Gobletin kanssa pöydän takana ja venäläiset artistit toivat eteemme omia sarjakuviaan arvosteltaviksi. Jos olen rehellinen niin järjestelyiltään festarit eivät olleet kovinkaan mahtavat. Samaa tasoa kuin Lahdessa aikoinaan järjestetty Sarjakuvan lokakuu. Lahdessa ei tietenkään vieraillut sellaisia maailmantähtiä kuin Joe Sacco tai Mattotti. Ihmiset olivat kyllä mukavia mutta homma ei vain toiminut.
