MARKO TURUSEN ELÄMÄ
Suomen Kuvalehden sivuilla starttasi eilen perjantaina viimeisin projektini: Marko Turusen elämä. Olen muutaman vuoden aikana kerännyt netistä eri Marko Turusia. Marko Turusia on paljon. 110 kpl (kirjoittaa Jyrki Jantunen Suomen Kuvalehdessä). Äitini veljen poikakin eli serkkuni on Marko Turunen. Hän on Marko Turunen ykkönen. Minä olen kakkonen koska olen nuorempi. Marko Turusia toimii monissa tehtävissä ja osa näistä muista Marko Turusista on toiminut tai toimii edelleen omissa unelma-ammateissanikin. He tavallaan toteuttavat minun unelmiani. Suurin suosikkini on tietysti safarinjohtaja Marko Turunen (en halua kuulla ettei safari tapahdukaan Afrikassa vaan Suomen erämaissa). Toinen suuri suosikkini on Pokemon-harrastaja Marko Turunen jota ei jostain syystä enää löydy netistä. Harmi. Sitten on esimerkiksi kapteeni Marko Turunen (älkää sanoko ettei kyseessä ole avaruuslaivan kapteeni). Uuden sarjan pohjana ja innoittajina toimivat siis nuo kaikki löytämäni Marko Turuset. Aiemmasta tuotannostani poiketen koko sarja on puhtaasti fiktiivinen. Jännä sinänsä että nyt kun minulla on oikeita hahmoja niin tarina on fiktiota. Aiemmin on ollut mielikuvitushahmoja ja tarinat totta.
Mustavalkoista materiaalia Marko Turusen elämästä on tällä hetkellä kasassa nelisenkymmentä sivua. Kaiken kaikkiaan sivuja tarinassa tulee olemaan noin viisikymmentä. Kuvalehti julkaisee sarjaa ainakin neljä kuukautta eli 16 osaa.
Suomen Kuvalehden sivuilta löytyy myös uutuussarjaan liittyvä artikkeli. Kuvalehden nettisivuilta löytyy hiukan erilainen versio kirjoituksesta. Paperiversiossa julkaistussa jutussa jäi mietityttämään kohta missä kerroin haluavani olla onnellinen. Jostain syystä lausunto alkoi hävettämään. En osaa sanoa miksi. Mitä hävettävää on halussa olla onnellinen? Ei pitäisi olla mitään syytä. Nyt se on sanottu julkisesti. Haluan hyvän elämän.
GORGONZOLA N°15
Alien seikkailee Ranskassa ranskaksi. Antologian sivuilta löytyy Ufoja Lahdessa-lehdessäkin julkaistu tarina Intrus en France. Gorgonzola alkaa näyttää jo oikealta julkaisulta.
JOHANNES ROJOLA HALLITSEE
Youtubesta löytyy muitakin Johanneksen hienoja ja hauskoja juttuja. Kannattaa vilkaista.
PERUSTEETTOMIA KIRJA-ARVIOITA
Muutaman kuluneen kuukauden aikana olen ostanut jonkin verran sarjakuvia. Jotain olen saanut lahjaksi ja jotain olen lainannut kirjastosta mutta niitä en arvioi. Ainoastaan ne mitkä löytyy omasta hyllystä ja ne jotka olen lukenut.
Skaala on yhdestä kymmeneen enkä perustele pisteitä mitenkään. Arvio perustuu täysin tunteeseen minkä luku/katselukokemus jätti.
Yhdeksän ja kymmenen on jotain mistä innostuin. Kahdeksan on hyvä. Seitsemän on ok. Kuusi ja siitä alaspäin…
Borgtron 10, Jyrki Nissinen, kahdeksan pistettä
Sarjakuvakoulu, seitsemän pistettä
Kanelianaisen paluu, Reetta Laitinen, seitsemän pistettä
El Esteban numero 1/2009, Kasper Strömman, kahdeksan ja puoli pistettä
49 days of Finland, Haapajoki/Savoca/Bhérer-Vidal, kahdeksan pistettä
Löydä minut tästä kaupungista, Mari Ahokoivu, kahdeksan ja puoli pistettä
Badaboom twist, David Libens, seitsemän pistettä
Etusivu, Otto Sinisalo, kahdeksan pistettä
Samuelin matkassa, Tommi Musturi, yhdeksän ja puoli pistettä
Toverit liikenteessä eli: Autoilijakin oppii, Repo, kuusi ja puoli pistettä
Big questions 11, Anders Nilsen, kahdeksan pistettä
Glömp x, kahdeksan pistettä
Bookhunter, Jason Shiga, kahdeksan pistettä
Uhkapeliä, Ruppert/Mulot, kahdeksan ja puoli pistettä
Eläimiä, Roope Eronen, seitsemän ja puoli pistettä
Eero, Petteri Tikkanen, kahdeksan pistettä
Bar miki, Michelangelo Setola, kahdeksan pistettä
Naaburger, Aapo Rapi, yhdeksän pistettä
Jardin, Yuichi Yokoyama, yhdeksän ja puoli pistettä
Pascin, Joann Sfar, yhdeksän pistettä
Trollkungen, Kolbeinn Karlsson, yhdeksän pistettä
Evil Dress, Emelie Östergren, kahdeksan ja puoli pistettä
Jin & Jam no. 1, Hellen Jo, kahdeksan ja puoli pistettä
Eräänlaisia rukouksia, Ville Ranta, kahdeksan pistettä
Gus & his gang, Chris Blain, kahdeksan ja puoli pistettä
Powr Mastrs vol. 2, CF, kahdeksan pistettä
Droles de dames, Caroline Sury, kahdeksan pistettä
SARJAKUVAN TOIVO
Sarjakuvan Toivolle kuvitus. Tommi Musturi muokkasi ylemmästä mustavalkoisesta piirroksesta vaakamallisen värillisen version.
PIETARIN SARJAKUVAFESTIVAALIT 09
Katja Tukiaisen näyttely kuului festivaaliohjelmaan. Kuvat ovat avajaisista. Näyttelytila muuttui joka päivä kello 21.00 diskoksi. Huoneen nurkassa vesilammikossa maannut sähköjohto oli hauska yksityiskohta.
Matkan kohokohta. Veneajelu Nevalla. Yllä olevassa kuvassa Dominique, Kalle, Otto ja Marko.
Joukko suomalaisia ihailemassa hienoa seinää.
Lekat johdattivat vesisateessa ryhmän turisteja rämpimään liejuiselle kirpputorille. Myynnissä oli mm. vanhoja tennispalloja. Joukossa myös aarteita.
Majapaikan rappukäytävä.
Petteri ja Kristiina.
Valokuvia tuli otettua vähän ja epämääräisistä kohteista. Esimerkiksi festivaalialueesta en ottanut yhtään kuvaa. Yllä olevassa kuvassa venäläistä nykytaidetta rautatieaseman edessä olevassa puistossa.
Tämänkertainen Pietarin matka oli varmaankin raskain ulkomaanreissu ikinä. Fiilis ei ollut kohdallaan missään vaiheessa. Ehkä siksi etten olisi oikeastaan ehtinyt lähteä koko matkalle ja olin jo valmiiksi uupunut (työväsymys plus ongelmat yksityiselämässä). Eikä asiaa helpottanut että tulin ryöstetyksi jo viidentoista minuutin sisällä siitä kun laskin jalkani Venäjän maaperälle. Olin matkalla siis kutsuvieraana. Minun piti vetää Petteri Tikkasen kanssa työpaja mutta suunnitelmat muuttuivat siten että lopulta istuimme kolme tuntia Petterin ja Dominique Gobletin kanssa pöydän takana ja venäläiset artistit toivat eteemme omia sarjakuviaan arvosteltaviksi. Jos olen rehellinen niin järjestelyiltään festarit eivät olleet kovinkaan mahtavat. Samaa tasoa kuin Lahdessa aikoinaan järjestetty Sarjakuvan lokakuu. Lahdessa ei tietenkään vieraillut sellaisia maailmantähtiä kuin Joe Sacco tai Mattotti. Ihmiset olivat kyllä mukavia mutta homma ei vain toiminut.
PURNAUSTA
Lähetin tänään vielä kerran maksuhuomautuksen Oulun sosiaalidemokraateille ja toivon saavani kuvituspalkkioni ilman ulosotto- ja oikeustoimia. Reilu kuukausi sitten soitin piirin toimistolle missä paikallinen pomo vastasi tiedusteluihini että on juuri laittanut laskun maksuun. En osannut epäillä miehen vilpittömyyttä, sen verran vakuuttavasti valehteli langan toisessa päässä. Siitä ettei kyseinen herra mitenkään pahoitellut laskun maksamattomuutta olisi ehkä voinut arvata jotain.
Kaikki alkoi tämän vuoden keväällä kun sain sähköpostiviestin missä tiedusteltiin jos olisin kiinnostunut tekemään pienen kuvituksen (pitkä aihelista josta valita) Liisa Jaakonsaaren eurovaalikampanjaan. Tarjolla olisi 100 euroa. Summa oli pieni, siitä ei yrittäjäeläkkeen, verojen ym. maksujen jälkeen jäisi käteen oikeastaan mitään mutta taloudellisesti hankalina aikoina on ollut pakko ottaa vastaan periaatteessa kaikki työ mitä on saanut. Siispä tartuin toimeen ja tein kuvan. Luvattua palkkiota en sitten koskaan saanut. Ilmeisesti europarlamenttiin valitulla (6000-7000e kuukaudessa eu-hommista nettoavalla) Jaakonsaarella menee taloudellisesti vielä huonommin kuin itselläni. En vain ymmärrä miten se noilla tuloilla on mahdollista.
“SDP:n ihanteena on yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanisuus suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden.” Wikipedia
Tuohon voisi lisätä pienituloisten kiusaamisen.
